Islanninhevosen askellajikengittäminen
Viikoittain minulta kysytään tästä asiasta.
Vaikuttaako kengitys askellajeihin? Miten islanninhevosen kengitys eroaa muiden rotujen kengittämisestä?
Tässä kirjoitus aiheesta pähkinänkuoreen tiivistettynä. Tämä teksti pätee kisakengityksiin. Näyttelykengitys ansaitsee oman kirjoituksensa.
Askellajikengittäminen on hyvä ajatella palapelin palasena. Yksin omana palanaan kengitys ei saa hevosta tölttäämään tai liitämään passia, mutta yhdessä muiden palojen kanssa se auttaa ja tukee kokonaiskuvaa omana tärkeänä palasenaan. Palapeliä rakentaessa askellajikengityksen palanen tulee mukaan vasta sitten, kun palapelin kuva alkaa jo hahmottua tai olla kutakuinkin valmis. Nuorelle hevoselle tai hevoselle/ratsastajalle joka vielä opettelee asioita ja tasapainoa on normaali peruskengitys usein paras.
Varsinainen kengityksen suorittaminen ei juuri poikkea muiden rotujen kengittämisestä. Vuolu tehdään anatomisesti oikeaoppisesti, hevosen yksilöllisen rakenteen mukaan. Kun vuolu on suoritettu, tullaan askellajikengityksen kannalta olennaisen kysymyksen äärelle. Minkälainen kenkä valitaan ja miksi?
Lajin säännöt antavat meille mahdollisuuden käyttää 10 mm, 8 mm tai 6 mm paksuja kenkiä siten, että jalkaparissa on oltava saman paksuiset (ja painoiset) kengät. Eroa toiseen jalkapariin saa olla paksuudessa 2 mm suuntaan tai toiseen. Myös erilaiset pohjalliset täytteineen ovat sallittuja siten, että pohjallinen ja kenkä yhdessä ei saa olla paksumpi kuin 13 mm. Esimerkiksi 5 mm pohjallinen yhdessä 8 mm kengän kanssa on yleinen ratkaisu. Huomiona kenkiin vielä se, että kengän sallittu maksimileveys on 23 mm.
Näillä kenkien tuomilla painoeroilla voidaan auttaa hevosta tölttäämään/menemään passia puhtaammin. Tai saamaan hevoseen lisää liikettä, pääsemään optimaaliseen suoritukseen. Yhtenä palana palapeliä.
Töltin kengittäminen
Puhdas töltti on nelitahtista, kun taas ravi ja passi on kaksitahtista. Yleinen ongelma joillain hevosilla on lateraalisuudessa, eli askellajimekaniikka on puhtaasta töltistä passiin päin (passitahtista). Nämä hevoset hyötyvät painavammista kengistä etujaloissa ja kevyemmistä kengistä takajaloissa. Usein apuna käytetään myös pohjallista täytteellä ja siihen 8 mm kenkä. Tässä on etuna lisäksi se, että antura ja säde saa suojaa ja kavio tukea. Hevonen voi luottaa jalkoihinsa vähän paremmin ja pystyy siten käyttämään itseään ilman pelkoa arkuuksista kavion pohjassa. Pohjallinen on syytä laittaa aina täytteen kanssa.
Päinvastainen tahtiongelma on hevosilla, joiden töltti on diagonaalista (ei lateraalista), eli suomeksi töltti on raviin päin (ravitahtista). Näillä hevosilla kevyemmät kengät edessä ja painavammat kengät takana auttavat hevosta.
Passikengitys
Suomessa varsinaisia passihevosia on todella vähän. Harraste-/kilpahevosilla joilla mennään pääasiallisesti muissa askellajeissa ei kannata miettiä kengitystä passin näkökulmasta. Mahtavaa on kuitenkin huomata, että meillä on Suomessa todella taitavia passiratsastajia ja hevosia, sekä passin suosio kasvaa.
Passi on räjähtävä suoritus ja vaatii hevoselta paljon. Jos passissa ei ole tahtiongelmia olen huomannut hevosten olevan tyytyväisiä jos etukavioita saa suojattua jollain sellaisella tavalla, mikä ei tuo etujalkoihin painoa ja siten häiritse suoritusta. Voi vain kuvitella miten inhottavalta kivenmuru tuntuu kavion pohjassa niissä voimissa millä liitävät passihevoset menevät.
Hyvänä keinona kavion suojaukseen ilman suurta painohaittaa olen havainnut ihan perus ”ranskalaisen” nahkapohjallisen. Myös nykyiset uretaanipohjaiset kevyet täyteaineet (esim. Comfort mix) toimivat hyvin. Haasteena näissä on se, miten täyteaineen saa pysymään kaviossa. Yleisohjeisella mesh-verkolla täytteet lentävät hyvinkin nopeasti pöpelikköön, mutta esimerkiksi Visani valmistaa kevyttä 2 mm paksua verkkopohjallista jolla täyte pysyy kaviossa ja hyvänä koko kengitysvälin. Uretaanipohjallisessa on syytä huomioida myös se, että säteen uurteet on hyvä suojata jollain toisella pohjallisaineella tai ihan vain vaikkapa muovailuvahalla. Uretaani kovettuessaan säteen uurteeseen jää kiilamaiseen muotoon ja hevonen voi kokea sen epämiellyttävänä. Tätä ongelmaa ei juuri esiinny muiden pohjallismateriaalien kanssa. Itse laitan aina myös kuparisulfaattipölyä kavion ja pohjallisen väliin, jottei pöpöt pääse juhlimaan suljetussa tilassa.
Passisuorituksessa askellajillisesti on tyypillisesti kaksi erilaista tahtiongelmaa. Passi saattaa olla kallellaan tölttiin päin, eli lateraalisesta kaksitahtisuudesta nelitahtiseen. Nämä hevoset saavat usein tasapainoa ja hyötyvät kevyemmistä kengistä etujaloissa ja painavammista kengistä takajaloissa.
Toinen tyypillinen haaste on taipumus laukalle passissa. Nämä hevoset usein hyötyvät painavammista kengistä edessä ja kevyemmistä kengistä takana. Mikäli hevonen on kengitetty painavammilla kengillä etujaloissa ja ongelma silti jatkuu, voi kokeilla laittaa samanpainoiset painavammat kengät sekä etu- että takajalkoihin.
On hyvä aina pitää mielessä, että jokainen hevonen on yksilö eivätkä samat ratkaisumallit aina sovi kaikille hevosille. Tärkeää on tunnistaa oikein missä haasteet ovat ja miten niihin voi milläkin palapelin palalla vaikuttaa. Kengittämisessä on se hyvä puoli, että oikein tehtynä siinä voidaan melko matalalla kynnyksellä kokeilla erilaisia asioita hevosta vahingoittamatta. Jos joku kokeilu ei toimi, voidaan aina palata vanhaa tuttuun tai aikaisempaan.
Ja lopuksi vielä hieman pohdintaa siitä kysymyksestä vaikuttaako kengitys askellajeihin. Asiaa voi lähestyä myös siltä kannalta, että jos sillä ei olisi mitään merkitystä, niin olisiko meillä niin tarkat säännöt aiheesta? Käytettäisiinkö aiheeseen niin paljon aikaa ja energiaa tuomareineen ja tarkastuksineen? Asioilla joilla ei ole merkitystä, ei myöskään ole kirjoitettuja sääntöjä. Kengityssäännöstöllä pyritään myös turvaamaan hevosten hyvinvointi ja reilu kohtelu. Toimiva, terve ja tyytyväinen hevonen on varmasti tavoite aika monen rakentajan palapelilaatikossa.
Paavo Kovanen, Kengitysseppä Ce-F. 7.2.2021
Asiat, joita tässä esitän perustuvat kokemuksiin yhteistyöstä eri ihmisten ja hevosten kanssa Islannissa. Muita lähdemateriaaleja ovat:
Lex Van Keulen, Vanda Osterhuus: The Complete Guide To The Icelandic Horse.
Rikke Mark Schultz: Tunne Islanninhevosesi
Farriers Journal May/Jun 18.